Pieni suuri tarina perunasta
Kuuma hiekkatie narskahtelee kaverusten kesäkenkien alla. Liikennettä ei juuri ole. Yksinäinen pyöräilijä ehkä ohittaa. Leppoisaan tahtiin, onhan siesta. Tyttö vaeltaa huoletta leveän tien puolelta toiselle. Keltaisen talon kivijalasta kurottelevat aurinkoon sinnikkäät ratamot ja kuumankin helteen kestävät heinät. Seassa näkyy jotain. Peruna!
Yritysten arjessa – siis ihmisten työpäivissä – tapahtuu toistuvasti tähtihetkiä. Kysyn usein haastateltavilta, mikä niistä on jäänyt erityisesti mieleen. Silloin kutitellaan tunnemuistia. Ensin pitää vähän miettiä, kunnes mieleen palaa arvokkaita tilanteita toisensa jälkeen. Ilahdun joka kerta, kun asiakkaat löytävät kodin, sanoo vuokravälittäjä. Oli tunteikas hetki, kun puolisonsa menettäneen lesken asuntolainasta löytyi takaisinmaksuturva, eikä kotia tarvinnut myydä, muistelee pankkiasiantuntija. Saan auttaa vakavasti sairasta. Olla ihminen ihmiselle, vakavoituu sairaanhoitaja. Kysymys vie merkityksellisyyden juurille.
Kaverukset kyyristelevät tienpientareella. Päät lähestyvät maata, kun kiinnostava klöntti hiekkatiellä houkuttelee lähempään tarkasteluun. Pitää tihrustaa. Ihmetellään hiljaa yhdessä. Sitten savenruskea soikio yllättää. Alkaa naurattaa. Ihmetellään lisää makeasti nauraen. Se oikeasti näytti ihan perunalta!
Hetkien arvo syntyy vuorovaikutuksessa. Arvo vain nousee, kun auttamisen ilo sanoitetaan näkyväksi tarinankerronnalla.
Tavallisesta löytyy yllättävää, kun aistit ovat auki. Yksi näkee päivittäin vain asfaltoimattoman tien, toinen taas tutkii tutun kadun toistuvasti pientareita myöden. Mitähän tielle tänään osuu, pohtii utelias mieli. Saku Tuominen kehottaa kirjassaan Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on miettimään, mihin tarkkaavaisuutensa suuntaa. Hän kirjoittaa, miten ”voimme valita minkä tahansa elämämme asian ja tarkastella sitä joko ongelmien ja tyytymättömyyden tai ihmettelyn, innostuksen, uteliaisuuden ja kiitollisuuden kautta.” Jos paremmin tekemisen sijaan keskittyisimmekin siis näkemään hyvän ja vahvistamaan sitä? Kokeilemisen arvoinen teko työpaikoilla ja kodeissa.
Vastaus löytyy meistä itsestämme, niiden teidän kysymysten avulla, sanoi koteja rakentavan yrityksen markkinointipäällikkö sisältömarkkinoinnista. Tarinat saavat muodon kuuntelemalla. Kun keskustellaan yhdessä, havahdutaankin huomaamaan hyvä omassa tekemisessä ja osataan virittäytyä tähtihetkien taajuudelle arjessa vastakin. Hetkien arvo syntyy vuorovaikutuksessa; niin yritysten ja asiakkaiden, hoitajien ja potilaiden kuin haastateltavien ja kirjoittajien. Arvo vain nousee, kun auttamisen ilo oivalletaan ensin itse ja sanoitetaan se näkyväksi tarinankerronnalla. Vaikutuksen porteilla ollaan, kun sinä luet aamukahvilla omasta tutusta mediastasi inspiraatiota terassin kunnostukseen, ideoita lähimatkailukohteeksi tai saat kipinän uranvaihtoon. Vain vastaanotetut tarinat saavat aikaan liikettä mielissä.
Kesä kuivattaa suuta. Tekee jo mieli appelsiinitrippiä. Kesäpäivä Reposaaressa, Porin omassa Strömsössä, oli 80-luvun lapselle elämys jo itsessään. Eikä vähiten tripin ostamista viivyttäneen siestan vuoksi, jota saaristokaupunginosassa toden totta keskipäivisin vietettiin. Linja-autossa, matkalla takaisin kaupunkiin puristan taskussani perunannäköistä kiveä. Sen havaitsi heinien seasta kaveruksista vanhempi, mummi, jolla oli taito nähdä pienissäkin yksityiskohdissa erityisyyttä ja kauneutta.
Katson nyt samaa perunakiveä työpöydälläni. Pienestä hetkestä hiekkatiellä muodostui suuri perintö. Runoilija Eeva Kilven sanoin: ”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.” Tarkkaile heti tänään, mihin huomiosi kiinnität. Saatat löytää tarinasi siemenen, josta kasvaa odotettuakin suurempi vaikutus.
Milla Majander
Kirjoittaja on sisältömarkkinoinnin tuottaja, joka kerää edelleen elämänsä retkiltä erikoisia kiviä ja tarinoita.