Netflix tappaa radion ja muita pieleen menneitä ennustuksia

Riku Talvitie artikkelikuva

Tuskin Marconi tiesi mitä tuli tehtyä, kun hän vuonna 1896 haki patenttia radion esiasteelle. Innovaatio havaittiin käyttökelpoiseksi ensin sotilaallisiin operaatioihin ja propagandatarkoituksiin, myöhemmin kansalaisten viihdyttämiseen. Nyt 125 vuotta keksinnön jälkimainingeissa saamme nauttia audiomediasta, joka elää vahvempana kuin koskaan, kirjoittaa Riku Talvitie.

Kuinka tässä näin pääsi käymään? Matkan varrella tälle pandemian lailla ympäri maailmaa levittäytyneelle keksinnölle on ennustettu tuhoa lähes yhtä usein kuin Väyrynen on ollut presidenttiehdokkaana. Kuoliniskua ovat olleet antamassa ensin televisio ja sitten videot. Radion ääni on pihissyt vahvana myös c-kasettien ja korvalappustereoiden keksimisen jälkeen, eivätkä cd-levyt pystyneet sen parempaan.

Sitkeydestään huolimatta 2000-luku alkoi näyttää tekemättömältä paikalta. Kuka jaksaisi kuunnella radiota, kun taskuun mahtuvaan iPodiin pystyi lataamaan maailman kaiken musiikin ja myöhemmin striimaamaan sen Spotifysta älykännykän kautta? Meillä on käytössämme ajanviettoärsykkeitä enemmän kuin koskaan, mutta vuorokauden tunnit pysyvät vakiona. Miten siis radio voisi pärjätä esimerkiksi Netflixin kaltaisia suoratoistopalveluja vastaan taistelussa vapaa-ajan herruudesta?

Hyvin se pärjää. Toki perinteisen fm-radion kuuntelu on loivassa laskussa, mutta audiosisältöjen kulutus kokonaisuudessaan kasvaa tasaisesti. Viime kesänä esimerkiksi Sanoman radioissa taottiin ennätyslukemia ja yhä useammat kuluttajat ovat löytäneet podcastit. Kuinka tämä on mahdollista? Selityksen mysteeriin tarjoaa Charles Darwin evoluutioteorian perusteesissä: ”parhaiten ympäristöönsä sopeutuvat yksilöt säilyvät hengissä ja saavat siten eniten jälkeläisiä”.

Vaikka teknologia kehittyy, niin audion keskeiset vahvuudet mediana tai ihmisten tarpeet eivät muutu. Radio on nopea ja joustava. Kaipaamme valmiiksi kuratoitua sisältöä, helppoa, ajankohtaista ja henkilökohtaista viihtymistä.  Mistä löytäisimme uutta musiikkia Spotify-kuplamme ympäriltä, jos sitä ei missään suositeltaisi? Äänisisällöt taipuvat moneksi, niitä on helppo tehdä ja kuluttaa. Se on pystynyt aina muuntautumaan darwinismin oppeja noudattaen. Uhista on synnytetty mahdollisuuksia, uudet teknologiat on valjastettu hyötykäyttöön. Audio tavoittaa edelleen massat kustannustehokkaasti ja monimuotoisesti, lineaarisuutta täydennetään sosiaalisen medialla ja vahvalla interaktiivisuudella kuluttajien kanssa. Siirretty kuuntelu ja lisäsisällöt esimerkiksi podcast-formaatissa rikastavat tarjontaa. Teknologian kehitys vain lisää kuuntelua, kun voimme kuunnella kaikkialla.

Nämä ovat kaikki hyviä uutisia mainostajille. Audion side kuuntelijoihin on entistä vahvempi ja äänen vaikutus kuluttajien toimintaan on kiistaton, pandemian aikana radion rooli kaveri on vain korostunut. Kuulo on primäärinen aisti, jota käytämme elämässämme ensimmäisenä jo kohdussa. Äänet vaikuttavat alitajuntaan ja varoittavat vaarasta, sen turvin esi-isämme onnistuivat juoksemaan dinosauruksilta karkuun. Tutkimukset osoittavat kiistatta, että kuluttajat tekevät tiedostamatta ostopäätöksiä kuulemansa mainonnan perusteella. Ääni vaikuttaa tunteisiin ja auttaa muistamaan, siksi se on täydellinen väline myös mainostajalle.  

Monipuoliset audioalustat, olivat ne sitten lineaariradion tai podcastien kautta, tarjoavat mainostajille entistä paremmin varustellun työkalupakin ihmisen pään sisälle pääsemiseen korvien kautta.

Kirjoittaja vastaa Sanomalla audion luovista kaupallisista ratkaisuista.

Ryhdy audioedelläkävijäksi: 

Toisesta korvasta sisään, toisesta tulos

Liittyvät artikkelit
Tommi Lähde artikkelikuva

Mitä jos puhuttaisiin ihan vaan totta?

Totuudellisuus on radikaali ajatus, kun puhutaan markkinoinnista. Se toimii kuitenkin paremmin kuin voisi äkkiseltään kuvitella, kirjoittaa the other danish guyn Tommi Lähde.
Näkemyksiä markkinoinnista
Vieraskynä
Mitä jos puhuttaisiin ihan vaan totta?