Naisen paikka on kaikkialla

“Onko se totta, mitä likat sanoi koulussa, että pojista ei enää voi tulla presidenttejä?”

Näin kysyi pieni poika kirjeessä presidentti Haloselta. Kyllä, pojista voi yhä tulla presidenttejä – mutta Halosen presidenttiyden myötä myös pienet tytöt tietävät, että niin voi heistäkin.  

Halonen on esimerkillisellä työllään edistänyt niin naisten oikeuksia, seksuaalioikeuksia kuin vähemmistöjen oikeuksia. Halosella on merkittävä rooli suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehityksessä 1970 luvulta lähtien, ja hän on toiminut monen kansalaisjärjestön puheenjohtajana, työntekijänä sekä aktiivisena jäsenenä.  

Halosen presidenttiys oli merkityksellinen askel suomalaisessa tasa-arvokehityksessä, sillä ensimmäisenä naispresidenttinä hän antoi suomalaisille tytöille uudenlaisen esikuvan naisten mahdollisuuksista. Halonen haluaa omalla esimerkillään vahvistaa erityisesti nuoremman sukupolven uskoa siihen, että muutoksia on mahdollista saada aikaiseksi.  

Sukupuolten tasapuolinen osallistuminen politiikkaan ja päätöksentekoon on kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden edellytys. Naisten osallistuminen kriisinhallintaan ja rauhanneuvotteluprosesseihin on myös ensiarvoisen tärkeää kestävän rauhan saavuttamiseksi.

Ebrahimi on osoittanut, kuinka tärkeää on puhua ääneen vaikeista asioista ja tuoda esille epäkohtia yhteiskunnassa. Hän on kokenut rasismia ja syrjintää taustansa vuoksi, ja häntä on yritetty vaientaa vihapuheella, rasismilla ja häirinnällä – mutta hän ei suostu olemaan hiljaa. Ebrahimin rohkeus ottaa tilaa ja käyttää ääntään on inspiroivaa, mutta kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan vihapuhetta ja rasismia vain sen vuoksi, että uskaltaa näkyä ja kuulua. Silti erityisesti tytöt ja naiset jotka ottavat rohkeasti tilaa julkisuudessa joutuvat jatkuvasti häirinnän ja vihapuheen kohteeksi. Tämän on loputtava. 

Renaz Ebrahimi on inspiraatio ja esikuva monille. Ei anneta vihapuheen ja rasismin viedä pois sitä tilaa, joka tytöille ja naisille kuuluu.

Kuva: MySpeaker

Urheilun lisäksi Gustafsson teki historiaa yhdessä tanssiopettajansa ja nykyisen kumppaninsa Ansku Bergströmin kanssa olemalla Suomen ensimmäinen samaa sukupuolta oleva tanssipari Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa. Gustafssonista on myös julkaistu Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama elämänkerta Rohkeudella Elina Gustafsson.

Gustafsson on kohdannut syrjintää seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Nyrkkeilijänä häntä on esimerkiksi pyydetty salaamaan seksuaalinen suuntautumisensa, jotta hän ei menettäisi sponsoreita. Gustafssonia on myös yritetty solvata ja kiusata haukkumalla häntä miesmäiseksi ja maskuliiniseksi - mutta hän on päättänyt, ettei aio peitellä tai hävetä sitä, kuka hän aidosti on. Hänet tunnetaan suorapuheisena ja rohkeana henkilönä, joka käyttää ääntään mm. kehopositiivisuuden, tasa-arvon sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta.

Kirjassaan Gustafsson kertoo, että käytyään läpi monia vastoinkäymisiä ja haasteita, kohdattuaan vihapuhetta ja ennakkoluuloja, ja jouduttuaan taistelemaan oikeudesta olla oma itsensä, hän vihdoin tuntee olevansa vapaa. Tätä toivomme kaikille tytöille ja naisille - vapautta sukupuolistereotypioista, ennakkoluuloista, naisvihasta. Tarvitsemme Gustafssonin kaltaisia esikuvia, jotta jokainen tyttö ja nainen saisi olla avoimesti oma itsensä.

Kuva: Olotila Productions

Odusoga nousi julkisuuteen vuonna 1996 voitettuaan ensimmäisenä tummaihoisena Miss Suomi -tittelin, sekä sijoituttuaan kolmanneksi Miss Universum –kilpailuissa. Odusogasta on myös julkaistu Taina Kuuskorven kirjoittama elämänkerta LOLA – Kahdet Kasvot.  

Odusoga on puhunut avoimesti työelämässä kohtaamastaan seksuaalista häirinnästä sekä ulkonäköönsä kohdistuneesta asiattomasta kritiikistä liittyen esimerkiksi hänen tatuointeihinsa tai painoonsa. Odusoga on myös kohdannut rasismia etnisen taustansa vuoksi. Hän tiesi, että hän ei tule koskaan sopimaan suomalaiseen muottiin, johon häntä yritettiin asettaa ja lopulta hän päätti kääntää erilaisuuden vahvuudeksi.  

Odusoga tuntee ylpeyttä siitä, miten hän on omalla esimerkillään ja toiminnallaan onnistunut muuttamaan asenteita ja edistämään monimuotoisuutta sekä suvaitsevuutta Suomessa. Tätä työtä hän jatkaa yhä päivittäin. Odusoga on ollut edelläkävijä monella elämän osa-alueella. Hän uskoo, että näyttämällä hyvää esimerkkiä ja puolustamalla omia arvojamme, meistä jokaisella on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Me uskomme samaan. 

”Naisilla on merkittävä rooli ja vaikutus siihen, miten maa selviää kriiseistä ja miten vakaaksi alue muodostuu kriisin tai konfliktin jälkeen." – Päivi Kannisto

Kanniston johtama yksikkö vastaa YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -työn koordinoinnista, tukee rauhaa ja turvallisuutta edistävää työtä UN Womenin maatoimistoissa sekä toteuttaa kansainvälisiä aloitteita ja kampanjoita rauhan ja tasa-arvon edistämiseksi.   

Rauhanrakennusprosesseissa Kannisto painottaa etenkin ruohonjuuritason naistoimijoiden ääntä. Naisrauhanrakentajiin ja ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuu yhä enemmän kostotoimia työnsä takia. Vuoden 2020 aikana seitsemästä konfliktimaasta raportoitiin yhteensä 35 naisihmisoikeuspuolustajan murhaa. He ansaitsevat suojelua ja turvaa. On kriittisen tärkeää, että kaikenlaisten ja ikäisten naisten ääni kuuluu rauhanprosessien kaikilla tasoilla. Ilman naisten osallisuutta rauhantyöhön kestävää rauhaa ei voi saavuttaa.

Kuva: UN Women/Ryan Brown

“Syntini: olen omaehtoinen nainen. Pukeudun miten haluan, puhun mitä haluan.” – Maria Veitola.

Veitola aloitti pitkän mediauransa 1990-luvulla Radio Cityllä. Nykyään hänet tunnetaan mm. viidesti Kultaisella Venlalla palkitusta Yökylässä Maria Veitola -keskusteluohjelmasta, joka on noussut yhdeksi Suomen suositummista TV-ohjelmista. 

Yhteiskunnassa rohkeasti ja anteeksipyytelemättömästi tilaa ottava nainen johtuu usein vihapuheen ja häirinnän kohteeksi. Maria Veitola on puhunut avoimesti siitä, minkälaisia vaikutuksia jatkuvalla vihapuheen, arvostelun ja aiheettoman kritiikin kohteena olemisella on ollut mm. hänen terveyteensä ja hyvinvointiinsa.

Naisvihan ja vihapuheen tarkoitus on hiljentää naiset, kaventaa heidän tilaansa yhteiskunnassa, pelotella heidät pois julkisista tiloista. Veitola ei ole antanut tälle pelottelulle periksi, mutta hänen ei myöskään pitäisi johtua sietämään sitä. Yhdenkään naisen ei pitäisi joutua pyytelemään anteeksi tai pelkäämään turvallisuutensa puolesta vain siitä syystä, että uskaltaa ottaa tilaa, käyttää ääntään, näkyä ja kuulua. Se on meidän oikeutemme.

Kuva: Jonas Lundqvist