Ja olkoon se luottamus.

Me olemme erilaisia ja samanlaisia. Onneksemme. Kaksi asiaa yhdistää kaikkia homo sapienseja iästä, sukupuolesta, heimosta ja taustasta riippumatta.

Tunne ohjaa kaikkea toimintaamme.

Tunne ohjaa kaikkea toimintaamme, vaikka toisinaan koitamme sen kieltää. Meitä on peloteltu vuosi, mikä ei voi olla vaikuttamatta meihin ja käyttäytymiseemme. Tämän rajoitusjakson jälkeen tarvitsemme uskoa ja toivoa. Tunteita, jotka vievät meitä ja yhteiskuntaa eteenpäin. Luottavainen ihminen rohkenee tehdä asioita.

Sosiaalisuutemme tekee meistä poikkeuksellisia.

Yhtä aikaa olemme riippuvaisia muista. Lajimme ei ole planeetan vahvin tai lisääntyvin, mutta se on selviytymiskykyisin.  Sinnittelemme läpi katastrofien ja koronan.  Sosiaalisuutemme tekee meistä poikkeuksellisia. Sopeudumme tilanteisiin, muutamme toimintaamme, ratkaisemme ongelmia, luomme uutta. Yhdessä. 

Todellisuus on näkökulmakysymys.

Nämä kaksi motiivia – tunneohjautuvuus ja tarve tehdä sekä kokea yhdessä – ovat lakeja, jotka ohjaavat markkinaa. Talous ei ole ihmisistä riippumaton käsite. Koko maan talouden kehitys on suorassa suhteessa siihen, miten ihmiset kokevat elämäntilanteensa. Filosofisesti ajateltuna todellisuus on näkökulmakysymys. Jos pelkäämme tulevaa, lamaannumme sekä ihmisinä että markkinana. Jos luotamme tulevaan, markkina elpyy ja vahvistuu. Vanha sanonta puolitäydestä tai -tyhjästä lasista on siksi ytimessä.

Nyt on tulevaisuuteen uskovien yritysten aika.

Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että kuluttajien luottamus talouteen on kohtuullinen. Meillä on tarpeita, joita emme ole voineet täyttää viimeisen vuoden aikana. Ne tarpeet purkautuvat. Aivan keskeisessä roolissa lähitulevaisuudessa ovat yritykset ja niiden toiminta. Luovatko ne uskoa markkinaan markkinoimalla tuotteitaan ja palveluitaan, vai pitävätkö yritykset käsijarrua päällä? Nyt on itseensä sekä tulevaisuuteen uskovien yritysten aika tulla esiin ja näkyviin. Sitä me kaikki tarvitsemme.