Jokke ja Kartsa juttelevat mainonnasta

Jokke ja Kartsa juttelivat eilen bussipysäkillä.

- Näitsä Jokke et ne jako keväällä taas palkinnot parhaille mainoksille?

- Jako vai?

- Arvaapa, mikä voitti äänimainospalkinnon?

- No ainaki ne Puuilon Morjensta pöytään -radiomainokset on hemmetin hyviä.

- Ei. Sen voitti ihmisäänet, jotka tulee kaukolämpöputkista.

- Äänet, jotka tulee kaukolämpöputkista?

- Nii.

- Vai niin.

- No entäs tiedätkö, mikä voitti filmisarjan?

- No luulis että ne Lidlit ku se prinssi puhuukin murretta. Se oli hiton hauska.

- Ei kun sen voitti yks hajustemainos.

- Rexona vai Hugo Boss?

- Ei ku Silent Finn.

- Silent Finn?

- Niin.

- Mikä se on? Saaks sitä Stockalta?

- Ei kuule taida saada sitä hajua Stockalta ei.

- Onks se pyöriny telkkarissa?

- Ei.

- Jaa. No mikä siäl sitte oli niinku kaikkein paras? Oliks joku räjäyttäny potin korona-aikana? Tokmanni tai Cittari vai?

- Eiku graand priin voitti kirjasinmalli, joka ei hyväksy loukkaavia sanoja.

- Kirjasinmalli, joka ei hyväksy loukkaavia sanoja?

- Nii.

- Jaaha. Missäs sitä voi nähdä?

- Ei oikeen missään.

- Käyttääkö sitä joku?

- Ei.

- Mitens muuten? Mitens perhe?

- No joo. Ihan perusmälliä.

Tai ei. Taisitte arvatakin. Ei näin kukaan jutellut, vaikka Vuoden huiput -kilpailuissa kyseiset teokset palkittiinkin. Itse asiassa noita Fortumin, KoskiSyvärin ja Evran alan sisäisiä marginaalitekemisiä suurempi ongelma on, ettei kukaan nykyään juttele mainonnasta.

Pari vuosikymmentä sitten ihmiset puhuivat, joko olet nähnyt Arlan uuden mainoksen. Tai sen, missä Salkkareiden Esko huutaa toiselle puolelle järveä Telen mainoksessa, että ’minä tarjoan’. Tai missä Jortikka Veikkauksen mainoksessa kyykyttää eläkeläisiä tai Hondamies on aina suvereeni radiossa.

Kukaan ei puhu enää mainonnasta, ja se on kyllä ihan meidän oma syymme. Tällä tarkoitan ihan kaikkia toimijoita; mainostoimistoja, mediatoimistoja ja medioita.

Olemme alkaneet myydä yhä pienempää, digitaalisempaa, kohdennettavaa ja mitattavaa. Aivan liian harva nykyään edes yrittää tehdä ilmiöitä; asioita, joista puhutaan. Asioita, jotka herättäisivät tunteita – itkua tai naurua. Ainoa itku tulee, kun joutuu katselemaan tai kuuntelemaan jonninjoutavia tekeleitä.

Orkla, Lidl ja Snellman eivät riitä – muutkin saisivat yrittää.

Ja juuri nyt olisi aika ottaa niitä markkinaosuuksia tekemällä ilmiöitä. Kun suurin osa himmailee tekemisissään, tilaa on suhteellisesti enemmän. Outoa, että nekin ihmiset, jotka tietävät osakkeiden oston olevan kannattavaa silloin kun ne ovat halvimmillaan, eivät noudata samaa logiikkaa työminässään. Nyt nimittäin media on suhteessa halvempaa kuin pitkään aikaan.

On uuden aika.

Olisi hienoa nähdä kampanjoita, joista yllä olevat Jokke ja Kartsa aidosti puhuisivat. Olisi hienoa kuulla Kartsan höröttävän sille, kun naisihminen on kerännyt pihalleen puutarhatonttuja tai että kun nuuka isä taivuttaa juustohöylän aukkoa pienemmälle, ettei poika syö liikaa. Tai että Jokke pauhaa työkavereilleen, miten Motörhedin Lemmy kertoi, ettei tule juomaan maitoa.

Ja jos kokeiltaisiin taas pitkästä aikaa kertoa ihan tuotteesta tai palvelusta. Ei aina sorruta kahteen maagiseen sanaan – purpose ja sustainability – joilla kaikki toivovat asiakkaan kukkaron nyörien aukeavan.

Ilmiöitä ja puheenaiheita tarvitaan. Ei tehdä enää pientä ja ihan hyvää. Tehdään isoa ja erinomaista. Silloin meillä on edes pieni mahdollisuus vaikuttaa ihmisen ostokayttäytymiseen.

Erkko Mannila on Milttonin luova johtaja ja hapannaama.

Kuvassa  kirjoittaja istuu pikkupoikana puutarhakeinussa.