Näin syntyvät upeat ruokakuvat

Visuaalisen kilpailun voittaa ruokabrändi, joka tekee sisältöjä laadukkaasti ja huolellisesti. Valokuvaaja Tuomas Kolehmainen Sanoma Lifestylen studiolta kertoo, miten saat brändillesi täydelliset ruokakuvat.

Kerro mitä tavoittelet

Brändille täydellisen ruokakuvan rakentaminen alkaa tavoitteen kirkastamisesta: Mikä on brändin ydin? Mistä se haluaa tulla tunnetuksi? Millaisia asioita sen kuvien tulee tuoda esiin?

”Jos brändillä on jo kuvalinja, toimimme sen mukaan. Tarvittaessa autamme linjan luomisessa”, valokuvaaja Tuomas Kolehmainen kertoo.

Moodboardit eli kuvista kootut fiilistaulut ovat käytännön työkaluja, joiden avulla varmistetaan tavoiteltu lopputulos ja yhteinen ymmärrys koko kuvaustiimille. Tiimiin kuuluvat yleensä kuvaajan lisäksi AD, kuvausjärjestäjä ja ruokatoimittaja.

Moodboardit eli kuvista koostetut fiilistaulut kertovat tavoiteltavista värisävyistä, astioiden tyylistä tai rekvisiitan materiaaleista.

Kolehmainen on yksi Suomen parhaista ruokakuvaajista. Hän työskentelee Sanoma Lifestylen studiolla, jonka kaksi keittiötä on hyvin varusteltu ruokakuvien tekemiseen. Kolehmainen ja hänen kollegansa kuvaavat esimerkiksi Helsingin Sanomien, Kodin Kuvalehden, Glorian Ruoka & Viinin, Me Naisten ja Yhteishyvän ruokakuvia.

Tunnista trendit mutta älä ole niiden orja

Visuaalinen maailma muuttuu nopeasti, ja jo muutaman vuoden ikäiset ruokakuvat saattavat näyttää vanhalta. Ruokakuvissa on pitkään vallinnut tummanpuhuva rustiikkityyli, joka on nyt taittumassa valoisampaan ja värikkäämpään suuntaan lifestyle-maailmassa vallitsevan retrofiilistelyn myötä.

”Ruokakuvissa on meneillään retrobuumi. Kuvissa on vaikutteita 1970- ja -80-luvun ruokakuvauksen tyylistä. Väreinä saatetaan käyttää vastavärejä, kuten keltaista ja sinistä. Valolla on voimakas suunta, josta tulee pitkät varjot”, Kolehmainen kertoo.

Kirppareilta ja mummolasta tutut reseptikortit ovat hyvä esimerkki tästä retrotyylistä. Itse ruoka voi tosin olla moderni.

Värikkääseen rekvisiittaan ei kannata laittaa miedon väristä annosta. Silloin se näyttää entistä valjummalta.

On hyvä tunnistaa trendit ja miettiä, miten niitä hyödyntää, mutta ajattomin ruokakuva perustuu oman brändin ytimeen. Monelle hyvän kuvan kriteeri on se, miten kuva erottuu somen kuvavirrassa. Miten somessa erottuu? Kolehmainen kannustaa olemaan rohkea ja ottamaan riskiä.

Vertaiskuvan ohi nousee kuva, jossa on juju ja joka yllättää. Usein sanotaan, että somessa toimii hyvin kontrastinen kuva, mutta vastapainoksi sieltä erottuu  myös hyvin niukka, jopa minimalistinen kuva. Mustavalkoisella ruokakuvallakin voisi yllättää. Huomion voi saada myös pysäyttävällä elementillä tai hyvin pelkistetyllä stailauksella.

Luo tarina ja sen visuaalinen maailma

Ruokakuvat kertovat usein myös tarinoita. Kakkuja ei usein kuvata kokonaisina, vaan niistä on leikattu pala pois. Kermavaahtoon sotkeutunut kakkulapio ja muruset vadin pohjalla kertovat jonkun juuri käyneen herkuttelemassa.

”Joskus ruokakuvausta on hyvä lähestyä sen kautta, mitä kuvassa on tapahtumassa, millaiset ihmiset ovat tässä syömässä. Tarina voi olla vaikka sellainen, että tässä perhe syö aamupalaa mökillä ensimmäisenä loma-aamuna. Sen mukaan valitaan valaistus, astiat ja muu rekvisiitta”, Kolehmainen kertoo.

Hyvin pienet viitteet käynnistävät katsojassa pohdinnan, mitäköhän tässä on juuri tapahtunut. Kuvassa ei välttämättä näy yhtään ihmistä tai edes kokonaista kattausta, vaan ainoastaan annoksia.

Joskus tosin ihminenkin tuodaan kuvaan, vaikka vain viitteellisesti. Käsi dippaa nachoa kastikkeeseen tai nostaa haarukallista annoksesta.

Tarinallinen ruokakuva on lämmin ja kotoisa. Sen rinnalle on viime aikoina tullut pelkistetty tyyli, josta kaikki ylimääräinen on karsittu pois.

”Kuvaan ei välttämättä laiteta edes ruokailuvälineitä, vaan kuvataan pelkkä lautanen tyhjällä pinnalla. Silloin visuaalisen tehon pitää olla annoksessa, koska sen lisäksi ei ole mitään muuta kuin valo. Valo onkin todella tärkeä osa ruokakuvaa, se tuo esiin muodot ja kiillot”.

Laita ruoka maistumaan suussa

Kun annos on valmis ja rekvisiitta paikoillaan, otetaan kuva. Maallikko luulisi, että se on sitten siinä, mutta Tuomas Kolehmaiselle se ei ole siinä.

”Sitten alkaa senttien siirtely.”

Senttien siirtely tarkoittaa sitä, kun haarukkaa siirretään sentti lähemmäs lautasta ja sommitelma muuttuu ratkaisevasti paremmaksi. Tai sitä, kun kuvaan tuodaan lisää makua ripotteilla. Tässä työvaiheessa AD:n tai tuottajan panos kuvauksessa on tärkeää.

Kun kuvaa katsoo, alkaa miettiä, millainen makuyhdistelmä on. Se on tiedostamatonta, mutta kyllä kuvia maistaa suussaan.

Resepti määrää, mitä kuvaan voi stailata. Jos resepti sallii, kuvaan tuodaan makua lisäämällä annokseen esimerkiksi puolikas sitruuna tai ohuita chilisiivuja.

”Jos annoksessa on esimerkiksi haudutettua ruskeaa lihaa, annoksesta tulee raikkaampi, kun sen päälle ripottelee tuoretta korianteria tai kirsikkatomaatin puolikkaita. Silloin annos on tuhti mutta raikas.”

Joskus vesilasi kuvan reunassa voi tuoda kuvaan raikkautta, valoa ja elämää – siis syömistilanteen. Ruokailijan perspektiivistä otettua ruokakuvaa katsotaan syömishetken kautta.

”Ei sen tarvitse olla mikään juhlahetki, vaan mikä tahansa arkinenkin kelpaa tuomaan muiston omasta hetkestä, jossa haluaisi olla. Ruokakuvilla on tärkeä merkitys ihmisten arjessa. Niistä saa inspiraatiota, vaikka ei olisikaan kokkaamassa juuri annoksen ruokaa.”