Etätyövuoden opit
Etätyötä on nyt vuosi takana. Yltiösosiaalisena tyyppinä sosiaalinen eristäytyminen oli itselleni pahin rangaistus mitä kuvitella saattaa. Kriisin ensimmäisen kuukauden ajan tykitin maanisesti töitä, etänä totta kai, vetäen koko tiimin samanlaiseen maaniseen olotilaan.
Jälkiviisaana tämän on helppo nähdä pakenemisena tilanteesta. Oli helpompi tehdä töitä kuin olla tekemättä. Töitä tehdessä ajatukset sai pois tulevaisuutta, lähimmäisiä, terveyttä ja taloutta koskevista huolista, ylipäätään kaikesta kurjan kulkutaudin aiheuttamasta paniikista.
Asetetut tavoitteet ja mittarit menettivät merkityksensä, kun kasvun hakemisesta siirryttiin selviytymisen olotilaan. Markkinointi on polttoainetta taloudelle. Sillä herätetään ja ylläpidetään kysyntää. Ja kuten nyt on nähty, elvytetään hiipunutta kysyntää tarpeen tullen. Mutta miten markkinoida markkinointia, kun edessä on isoin haaste moneen sukupolveen?
Vanhoilla opeilla ei uudessa tilanteessa pärjännyt. Kukaan ei tiennyt, miten nopeasti kriisiytyneeseen tilanteeseen tulisi suhtautua. Suunnitellut kampanjat tuntuivat tuohon hetkeen sopimattomilta. Ketä kiinnostaisi median kesäedut? Kuka mainostaisi pelkästään sen vuoksi, että median seuraamisluvut olivat ennätyskorkealla? Niinpä. Ei kukaan.
Meidän sanotaan olevan näköalapaikalla. Vasta koronan runtelemassa markkinakentässä ymmärsin, mitä kuluneelta kuulostava klisee tarkoitti tosipaikan tullen. Suomen johtavana mediatalona olimme keskiössä niin uutis-, viihde- kuin markkinointirintamalla. Tarve sekä luotettavalle tiedolle että viihteelle nousi koronakurimuksessa ennätykselliselle tasolle.
Markkinoinnin kentällä pystyimme laajan asiakasverkostomme ja toimistosuhteidemme avulla toimimaan kokoavana voimana. Keskityimme jakamaan hyötytietoa ja tarjosimme julkaisualustan monille muille markkinoinnin voimaan uskoville. Emme kilpailleet keskenämme, vaan aito solidaarisuus nousi arvoon arvaamattomaan. Lähes jokainen, jota pyysimme mukaan jakamaan kokemuksiaan ja näkemyksiään siitä, miten uudessa tilanteessa kuuluisi markkinoida, lähti mukaan.
Ratkaisut etenivät vaiheittain alkushokista jälleenrakentamiseen. Yhdessä opimme, että huonoin mahdollinen reagointi kriisiin on pysyä vaiti. Niille toimialoille, joiden tuotteiden saatavuutta tai kysyntää ei ollut rajoitettu, oli paras ratkaisu jatkaa kuten ennenkin. Kun taas osalle, kuten matkailualalle, ainoa vaihtoehto oli vetää hanat kiinni hetkeksi ja reagoida nopeasti heti rajoitusten höllennyttyä.
Mitä sitten opin poikkeuksellisen vuoden aikana? Mieleen jäivät ainakin seuraavat opit:
Yhdessä olemme vahvempia kuin yksin. Avoimuus, luottamus, kuuntelu, aito läsnäolo ja välittäminen näkyivät työarjessamme entistä vahvemmin. Tiimin kanssa hitsaannuimme yhteen. Työkaveruuden tilalle tuli ystävyys. Jos meille olisi ennen koronaa kerrottu, kuinka paljon tulemme vuoden aikana saamaan aikaan, emme olisi sitä uskoneet. Toki siinä sivussa sekoilimme yhdessä Teamsissa ja osallistuimme yhdessä kaikenlaisiin tempauksiin somen tyynyhaasteesta paljettiperjantaihin.
Hädän hetkellä vahva johto, heidän luottamuksensa meihin tekijöihin sekä jaksamista edistävä yrityskulttuuri näkyi uudenlaisessa arjessa päivittäin. Ilman johdon jatkuvaa tukea markkinointimme ei olisi voinut onnistua. Enää ei ainakaan kenenkään tarvitse pohtia, että kuuluuko markkinointi kulmahuoneeseen vai ei.
Työn merkityksellisyys kasvatti motivaatiota. Markkinointi nousi kriisin ratkaisijaksi siinä missä muutkin rohkeat innovaatiot liiketoiminnassa. Markkinoinnin tärkein tehtävä on kysynnän luominen. Hyötytiedon jakaminen aiheesta auttoi asiakkaitamme. Omassa markkinoinnissammekin lähes kaikki meni uusiksi. Omalla esimerkillämme pystyimme rohkaisemaan muita. Vastasin jokaisen puhujapyyntöön ”kyllä” ja toimin markkinointiapostolina aina kun pyydettiin. Oli kyse sitten alan oppilaitoksista tai isommista webinaareista. Työssä itsessään oli jotain arvokasta. Kyseessä ei ollut ainoastaan toimentulo vaan jokin suurempi. Merkityksellisyys.
Radikaali, strateginen luovuus oli kyky muuttaa suuntaa, kun maailma muuttui kertaheitolla pelottavaksi. Onnistumisemme avaintekijä oli luovaan asiantuntijuuteen luottaminen ja rohkeus tehdä päätöksiä vailla tietoa, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Nyt en puhu mainosideoista, vaan aidosta, ravistelevasta luovuudesta, jolla tehtiin nopeasti kauaskantoisia tekoja.
Tekninen osaaminen ja digiloikka ovat totta kai hyvä asioita. Osaamme ihan takuuvarmasti vetäistä minkä tahansa työpajan Teamissa. Mutta aitoja kohtaamisia Teams ei korvaa. Kun tämä etätyöaika joskus loppuu, niin palaan heti ihmisten ilmoille ja halaan jokaista etäisesti tuntemaani työkaveria. Ikiomista tiimiläisistäni, uusista ystävistäni, puhumattakaan.
Jos jotain soisin jäävän tästä vuodesta opiksi, niin tämä alati läsnä oleva empaattisuus, kyky asettautua toisen asemaan, saisi jäädä vallitsevaksi olotilaksi. Maailmasta on ehkä sittenkin tullut hitusen parempi paikka – kaiken sietämättömän tylsyyden ja epävarmuuden jälkeen.
Kirjoittaja vastaa Sanoman B2B-markkinoinnista Head of Marketing -roolissa.
Kuva: Susanne Siponmaa
