Ehkä alamme viimein toimia yhdessä kestävän maailman puolesta, kun on pakko?
Kun menemme kohti isoa muutosta, yritysten täytyy ottaa kantaa ihmisoikeuksiin ja päätöksentekoon, ja se pelottaa monia, kirjoittaa Måndagin Arto Sivonen.
Katselemme järkyttyneinä Ukrainan tapahtumia. Sota luo kaaosta ja horjuttaa turvallisuuden tunnettamme, mutta se puskee meitä myös toimimaan. Mutta miten? Ukrainan sodasta on tullut osittain taloussota, jossa yhteisillä toimilla on merkitystä. Valtavat talouspakotteet laajenevat ja yritykset reagoivat voimakkaasti Ukrainan puolesta. Mediajätit siivoavat sisältöjään, tuotteita poistetaan hyllyistä, omistuksia ja hallituspaikkoja tutkitaan uudestaan ja rahaa lahjoitetaan näkyvästi suoraan apua tarvitseville. Jopa yritysten oma kommunikaatio on ollut kriisin keskellä yllättävän rohkeaa. Sota on järkyttävää, mutta voimmeko oppia tästä kriisistä jotain?
Sodan mustasta pilvestä löytyy myös kultareunus. Yritykset marssivat nyt kohti rauhanpöytiä ja tähän tulisi myös julkisten toimijoiden havahtua. Puhutaan uudesta maailmanjärjestyksestä liittyen Venäjään, Natoon, EU:hun ja Kiinaan, eikä yritysmaailma voi olla tämän keskustelun ulkopuolella. Tiedämme jo, että yrityksillä on valtavasti vaikutusvaltaa, osaamista ja yleisöjä, joita perinteiset rauhanorganisaatiot eivät tavoita. Rauhan teemat astelevat pian seminaarien sijaan aamiaispöytiimme. Tässä on mahdollisuus vaikuttavaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön – jos yritykset ovat valmiita ottamaan pään pois pensaasta.
Maailman ongelmia eivät pysty ratkaisemaan yksin ministerit tai toimitusjohtajat, mutta yhdessä heillä on siihen mahdollisuus. Tarvitsemme sekä yritysten vahvaa liiketoimintaosaamista että valtiollisten tahojen yhteiskunnallista pohjaa ja päätöksentekoa. Siis sitä ammattitaitoa, mitä heillä on, ja mitä auliisti käytetään moniin muihin tarkoituksiin. Yhteiskunnallista muutosta kohti parempaa voi nopeuttaa suoraviivaistamalla tekoja ja vahvistamalla yritysten ja valtiollisten tahojen yhteistyötä. Muutosta, jota tarvitsemme todella nopeasti. Business to Government tulisi olla jatkossa Business AND Government.
Muutoksesta puhuvat myös tunnetut talousasiantuntijat. HS Visio haastatteli Mohamed El-Eriania, joka on yksi maailman tunnetuimpia talousajattelijoita. Hän on tehnyt pitkän uran Wall Streetilla ja kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä. El-Erian ennustaa valtion roolin vahvistuvan tulevaisuudessa talouden osa-alueilla: ”On selvää, että monet ongelmat vaativat aiempaa suurempia panostuksia julkiselta sektorilta. Ilmastonmuutosta ja sen tuomia ongelmia ei voi ratkaista ilman valtioita. Myös epätasa-arvo on kysymys, jonka ratkaisemiseen tarvitaan julkista valtaa. Tarkoitti tasa-arvolla sitten tuloeroja, varallisuutta tai mahdollisuuksien tasa-arvoa.”
Toinen taloustieteen supertähti, professori Mariana Mazzucato sanoo HS haastattelussa: ”Nykyinen kapitalismin malli ei pelasta planeettaa. Se johtaa dysfunktionaaliseen malliin, koska jo käsitys markkinoista on niin puutteellinen, esimerkiksi sen suhteen mikä on julkisen ja yksityisen sektorin osuus arvonluonnissa. - - On paljon yhtiöitä, jotka eivät käytä voittojaan investointeihin tai ihmispääoman kehittämiseen, vaan keskittyvät pelkästään osakekurssiensa pönkittämiseen. Tämän on muututtava, koska tarvitsemme suoria investointeja ratkaisemaan nämä aikamme suurimmat ongelmat.”
Kestävän yhteiskunnan rakentaminen vaatii vääjäämättä yhteistä vastuunjakoa. Mutta miksi yhteistyö on niin vaikeaa? Ensinnäkin yhteinen kieli ja ymmärrys usein puuttuvat, toiseksi tavat toimia ovat erilaisia eri sektoreilla. Julkisen sektorin ymmärrys liiketoiminnasta on usein vajavainen, kun taas yksityisellä puolella tuskastutaan byrokratian hitauteen. Kaikkein suurin ongelma tuntuu kuitenkin löytyvän asenteista.
Usein yhteistyömalleissa työ myös politisoituu. Silloin kun menemme kohti isoa muutosta, yritysten on pakko ottaa kantaa ihmisoikeuksiin ja päätöksentekoon, ja se pelottaa monia. Pelkkien kauniiden ilmastokaavioiden ja tavoitteiden sijaan tuleekin sukeltaa syvälle ihmisyyden ongelmiin. Tarvitaan ajattelutavan muutos. Tässä yhteistyö järjestöjen ja valtiollisten tahojen kanssa saattaa auttaa, ja molemminpuolinen osaaminen ja ymmärrys kasvavat.
Mitä sitten tarvitaan, jotta eri sektoreiden välistä, ennakkoluulotonta yhteistyötä saadaan rakennettua? Avuksi tarvitaan täysin uusi toimijoiden joukko. Tässä joukossa tulee olla rauhanvälittäjiä, tutkijoita, päättäjiä sekä teknologian, markkinoinnin ja PR:n ammattilaisia. Yhteistyön aika on nyt, kun maailman kriisit huutavat meiltä kaikilta välitöntä toimintaa. Venäjän hyökkäyksen myötä on viimeistään havahduttava siihen, että kestävän yhteiskunnan rakentaminen on pakko, ei tahtokysymys.
Kirjoittaja on luovan muutostoimisto Måndagin perustaja ja suunnittelujohtaja, jolla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus markkinoinnin suunnittelusta, muutosjohtamisesta ja aktivismista eri puolilta maailmaa.
