Miellyttämisen halu – heikkous vai vahvuus?
47-vuotias markkinoinnin ammattilainen tässä päivää. Takana on yli 20 vuotta töitä markkinoinnin suunnittelun johtamisen parissa. Tästä ajasta lähes puolet meni uskoen, että tämän kuuluu olla paljon vaikeampaa, tai että tämähän pitää saada näyttämään vaikealta. Jotenkin todella älykkäältä. Monimutkaiselta. Vähän rakettitieteeltä. Vuokaavioita, blueprinttejä ja taulukoita. Kaikessa kuuluu näkyä signaaleja älykkyydestä, jopa nerokkuudesta. Koulujen ja kokemuksen kehittämä maalaisjärki ei riitä.
Onneksi ne ajat ovat nyt suhteellisen kaukana takana.
Koskaan en nimittäin ole ollut niin vanha kuin alle kolmekymppisenä. Heti kun täytin 29 sanoin olevani kolmekymmentä, koska kuljinhan jo sitä kohti. Sitten olisin kulmahuonekelpoinen työaikuinen. Käytin bleisereitä ja korkokenkiä (vääristä syistä). Pinnan alla kuitenkin pelotti vähän, kun puhelin soi. Kuka siellä on, mitä se haluaa ja osaanko vastata fiksusti.
Samaan aikaan olin herkkä tulkitsemaan tilanteita. Aina antennit pystyssä sekä ääneen sanottujen että piiloviestien suhteen. Aina varmistamassa, että tiimikavereiden ja asiakkaiden tunteet ja tuntemukset tulevat huomioiduiksi ja odotukset mahdollisuuksien mukaan täytetyiksi. Välillä se on jopa raskasta.
Halua kuunnella, ymmärtää ja toimia toisten parhaaksi sanotaan herkästi miellyttämisen haluksi, joka taas on olevinaan paha juttu. Miksi ihmeessä? Miellyttämisen halu ei nimittäin ole mielistelyä tai omista näkemyksistä ja ajatuksista tinkimistä. Se on herkkyyttä kuunnella ja empatiakykyä ymmärtää, miten kanssaihmiset asiat kokevat ja mihin se kokemus on johtamassa. Se voi olla jopa kaikkein tärkein työväline: kun ymmärtää, minkälaisia paineita ja pelkoja ihmisillä pinnan alla on, pystyy ratkaisemaan väärien ongelmien sijaan oikeita.
Kehityskeskustelussa kolmekymppisenä sanottiin, että “jos sä ikinä haluat esimieheks ni sun pitää olla kovempi ja hankkia itelles auktoriteettia eikä olla niin pehmee”. Silloin ymmärsin, että jos esimiesasemassa tulee olla kova, niin en halua esimieheksi. No, toisinhan siinä matkan varrella kävi.
Kovaa minusta ei kuitenkaan tullut eikä toivottavasti tulekaan. Esimiesaseman pitäisi olla ennen kaikkea palvelurooli. Se ei ole palkinto hyvin tehdystä työstä vaan velvoite ja kunnia tehdä parhaansa oman porukkansa puolesta ja kääntää katseet samaan suuntaan. Esimies laittaa muiden edun työyhteisössä oman etunsa tavoittelun edelle ja uskoo, että se johtaa yhteiseen hyvään. Erityisen hyvään se johtaa, kun porukalla on töissä turvallinen ympäristö luottaa itseensä ja muihin juuri sellaisena kuin he ovat. Pomo ei saa ikinä pomottaa eikä alainen saa koskaan olla kenenkään silmissä alamainen. Kaikki päätökset eivät ole kivoja, mutta taitava ja tunneälykäs esimies muistaa kohdella silti ihmisiä ihmisinä samalla kun käsittelee asiat asioina.
Sama pätee yhteistyön johtamiseen yritysten välillä. Asiakas, joka kohtelee kumppaniaan itsensä rinnalla tasavertaisena haasteidensa ratkojana, on voittava. Kenellekään ei ole niin ihanaa tehdä töitä kuin sille, joka haluaa myös vastavuoroisesti kuunnella, ymmärtää ja luottaa, että kaikki tekevät parhaansa. Parhaimmillaan toimisto on maksettu oppositio, jonka kanssa yhteiset sessiot sekä yhteinen arki ovat molemmin puolin lämpimiä ajatuksia herättävää kanssakäymistä, jota leimaa onnistumisen tunne. Huonoimmillaan yhteistyötä taas leimaa tunne siitä, että tekeminen muistuttaa enemmän yllä mainittua pomottamisen ja alamaisuuden kulttuuria kuin samassa veneessä samaan suuntaan soutamista.
Sanonpa vielä senkin, että kiltit ihmiset ovat ihan parhaita. Miten ihmeessä kiltteydestäkin on joskus tehty kirous? Suurimman jäljen ihminen nimittäin jättää tähän maailmaan sillä, miten kohtelee muita. Soolona on vaikea saavuttaa niin merkittäviä asioita, että ihminen niistä tunnetaan. Mutta kenet tahansa meistä voidaan tuntea joko kusipäänä tai hyvänä tyyppinä, eikä siihen tarvita edes tiimityötä. Kusipäätkin muistetaan, mutta hyviä tyyppejä kaivataan. Ja jännä juttu on sekin, että muut auttavat ja tukevat mieluummin hyvää tyyppiä kuin kusipäätä.
Annetaan siis hyvän kiertää. Hyvää joulun aikaa.
Pitkän toimistotaustan omaava Sari Heinilä on brändi- ja markkinointitoimisto Grundlagen strategiajohtaja sekä Helsingin toimiston vetäjä. Aiemmin hän toimi McCann Helsingin toimitusjohtajana ja sitä ennen hasan & partnersin sekä TBWA\Helsingin johtoryhmissä ja asiakkuusjohtajana.
