Nyt ei kerkee, kun…
Just nyt ei kerkee, kun pitää tehdä vielä budjetti. Ja projektin loppuraportti on vielä ihan vaiheessa. Ja pitää ostaa uusi laturi. Ja illalla pitää katsoa Suomen peli MM-kisoissa.
Tässä me ihmiset olemme olleet mestareita, täytämme elämämme teoilla, hankinnoilla ja täysillä kalentereilla. Jossain tausta-ajolla tiedämme, että ehkä ei pitäisi. Voi olla, että itse kuluu kaikilta kulmilta kuin kynttilä aikoinaan.
Kaunis maapallomme ja ympäristömme alkaa myös olla väsynyt. Koko vuoden resurssit ja energia on kulutettu jo huhtikuussa. Ja meidän kaikkien tohina vain lisää sinisen pallomme uupumusta.
Näihin teemoihin on alettu vähitellen havahtua. Tekemissämme trendikehikoissa näemme selkeästi, kuinka tietoisen kuluttajuuden teema on kasvanut vuosi vuodelta. “Concious Consumer” tekee kulutusvalintansa kunnioittaen toisia ihmisiä sekä eläinten ja ympäristön hyvinvointia. “Back to Basics”-ajattelussa on tarve saada kontrolli takaisin siitä, miten asumme, liikumme, kuljetamme, syömme tai laitamme ihollemme. Nämä kuluttajajoukot kasvavat koko ajan, ovat yhä vaikutusvaltaisempia ja käyttävät ääntään sosiaalisessa mediassa ja mielipidepalstoilla.
Mistä siis löydämme sen “kuka”-nimisen toimijan, joka tämän ratkoo? Olisiko tämä poliittinen päätös? Mikä vastuu on yrityksillä? Entä kuluttajilla yksilöinä?
Havahtuminen on vaatinut poliittisia aikeita. Pariisin sopimuksessa on sitouduttu, ainakin joten kuten, ilmastoneutraaliin elämään vuoteen 2050 mennessä. YK on julkaissut 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka ohjaavat kaikkia kohti parempaa ja kestävämpää huomista. Hallitukset eri maissa ovat sitoutuneet vuoden 2030 hiilineutraaliuteen ja aloittaneet tähän tähtäävät toimenpiteet.
Yritykset ovat ottaneet strategisen ennakoinnin selkeästi vahvemmin käyttöön ja osaksi liiketoiminnan suunnittelua, myös vastuullisuusnäkökulmasta. Olemme saaneet olla mukana useissa hankkeissa, joissa tuotteita ja palveluita muotoillaan uusiksi kierto-, osallisuus- tai jakamistalouden ehdoilla. Useissa keskusteluissa on todettu, että pandemia osoitti, kuinka valmistautumattomia olimme globaalisti, vaikka tulevaisuuden tutkijat olivat jo nostaneet maailmanlaajuisen kulkutaudin erittäin todennäköiseksi skenaarioksi. Kaiken voi kuitenkin tehdä myös toisin. Valintoja ja ponnisteluja pystyy tekemään. Ja myös raha etsiytyy uusiin yhdistelmiin.
Ilahdun, kun luen, että Elisan Mattila on sitä mieltä, että vastuullisuus mahdollistaa liikevaihdon ja tuloksen kasvun. Tai kun EU:n Von der Leyen haluaa eurooppalaisista yrityksistä maailman parhaan kiertotalousosaajan NextGenerationEU-toiminnallaan. Tai että suomalainen Delipap on saanut Muumi Baby -vaipat hiilineutraaleiksi. Ja että yksi maailman pahimpia kuormittajia, muoti- ja jalkineteollisuus on aloittanut Roadmap to Zero-hankkeen. Tai että Koskenkorvasta on aidosti hiilineutraali vodkavariaatio, joka varastoi maahan enemmän CO2:ta kuin sen tuottamiseen kului.
Katson maailmaa, jossa aletaan löytää keinoja luoda kasvua merkittävästi vähemmillä resursseilla ja raaka-aineilla. Yritykset luovat uutta suuntaa tunnistamalla päästölähteensä, tekemällä keinoja niiden vähentämiseen ja suuntaamalla varoja kompensointiin. Aloittaminen on tärkeää, voi pilotoida pienesti, oppia ja parantaa jatkuvasti sekä skaalata kannattavaksi liiketoiminnaksi. Ja myös kertoa omasta tekemisestään asiakkailleen, todeta oman takapihan tilanne ja ponnistelut sen siivoamiseen. Tässä maailmanajassa kaikki tietävät, että puuterilumen valkoisuutta ei ole enää tarjolla missään. Väriä ei voi pestä, läpinäkyvyys on tullut jäädäkseen. Hyvistä asioista kannattaa kuitenkin iloita, tehdä niistä näkyviä ja jakaa ne asiakkaitten kanssa. Kun toimit vastuullisesti, niin kerro se asiakkaillesi. Se kantaa pitkälle. Markkinointiviestintä on siihen erinomainen keino.
Istun toukokuisena iltapäivänä Anna Herlinin ja kumppaneitten koolle kutsumassa Zoomissa, jossa käydään keskustelua teemasta toivo ekologisen kriisin yhteydessä. Tapaaminen on osa Puistokatu4-hanketta, jossa pyritään pohtimaan ympäristöhaasteita moniäänisesti ja myötätuntoisesti, tieteellisiä faktoja unohtamatta.
Niin panelistit kuin chatissa kommentoijat ovat yhtä mieltä siitä, että toivon viriäminen on paras tie konkreettisiin tekoihin. Jos löydämme uudelleen kohtuuden ja riittävän tavan elää ja kuluttaa, yhdessä sitä toteuttavien yritysten ja yhteiskuntien kanssa, olemme oikealla polulla. Ovathan UCL:n neurotieteilijätkin todenneet, että onnellisuuden siemen lymyää odotusten alentamisessa.
Sinä olet se “kuka”. Ja kerkeet just ja just vielä.
Kirjoittaja on elämälle utelias liiketoimintakonsultti, joka työskentelee Kaleidoscope Helsinki-yrityksessä. Hän tekee työkseen mm. strategista ennakointia ja asiakaslähtöistä liiketoimintamuotoilua.
Katso myös:
Millä tavalla vastuullisuudesta pitäisi viestiä?
Sanoman Vastuullisuuskartta avaa kuluttajien odotuksia brändien vastuullisuudesta
Yrityksiltä kaivataan tukea ja apua siihen, miten toimia vastuullisemmin
